Vahva ihminen

Normaalisti ihmiset vähättelevät sitä, ettei heitä kiinnosta ihmisten mielipiteet. Toki on niitäkin henkilöitä olemassa joita ei todellakaan kiinnosta muiden henkilöiden puheet itsestään, mutta kuinkakohan moni seisoo iltaisin peilin edessä muiden ihmisten sanat pyörien päässä? Mä en voi väittää sata varmasti ettei mua ihmisten mielipiteet kiinnosta koska näin ei ole, ne menee aina mun päähän sinne kaukaisimpaan mielen nurkkaan ja pahimman 'angstin' aikana ne pongahtaa esille. Ehkä liiankin usein, mutta sellainen ainakin minä olen. Hyvä asia se ei todellakaan kuitenkaan ole, enemmän mä alan alistaa itseäni juuri sellaiseksi minkälaisena toiset minut näkevät, ja oma minäkuva alkaa häiriintyä. Not nice at all.

Me käytiin vasta tänä keväänä koulussa henkilöiden itsevarmuudesta, joka ei päälle päin näykkään. Sisäinen luonne on täysin erilainen kuin voisi kuvitella, etenkin jos ihminen on päällisin puolin hyvin itsevarman oloinen, mukana keskusteluissa ja muutenkin sosiaalinen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva. Jokaisella on oma pieni salaisuus, joillekin se tarkoittaa sisäpuolella kasvavaa ujoutta, epävarmuutta ja oikeasti kommentit herkkänä ottavaa henkilöä. Toisaalta, kun ihmisiä kehotetaan olemaan esittämättä, eikö näissä tapauksissa se esittäminen ole se järkevämpi vaihto ehto?
Toisaalta, mua ärsyttää niin hirmuisesti se että ihmiset sanovat ettei heitä kiinnosta ne mielipiteet. Mä tunnen monia henkilöitä jotka sanovat niin, mutta silti he eivät välillä uskalla tehdä pieniäkin asioita juuri sen takia, kun he miettivät mitä ihmiset miettivät. Suora sanaista paskan väittämistä, ihan näin suoraan sanottuna.

Mä olen juuri tälläinen, 'itsevarma' yläasteelainen joka on sosiaalinen ja kaikessa koulun toiminnassa mukana oleva, en nyt täydellinen vartaloltani. Mä omistan muotoja, mutta välillä ehkä liikaakin omasta mielestäni. Tai ainakin ne muodot on väärissä kohdissa. Kuitenkin mä olen sisältäpäin aika ujo, ja oikeasti mua pelottaa muutto kauas kotoa, jonne Tampereelta olisi sitten reilut kolme tai jopa neljäsataa kilometriä. Uusiin ihmisiin tutustuminen oudoksuttaa, kun vierellä on viimeiset vuodet ollut tuttuja ja turvallisia, juttuihinsa mukaan ottaneita henkilöitä joihin voi todella luottaa joiden kanssa on jaettu suurimmatkin salaisuudet. Jollain tavalla uuteen ympäristöön pääseminen kuitenkin innostaa ja oikeastaan mä todella odotan sitä. Tällä tavalla mä voin etsiä itseni, aloittaa uuden elämän.. Kuitenkaan vanhaa unohtamatta - tai oikesti ja rehellisesti, ainakaan menneisyyden pientä osaa unohtamatta.

Näin lopuksi vielä mietinnän 'aiheeseen' takaisin paneutuen, mä pystyn vain sanomaan teille rakkaalle lukijakunnalle, että älkää ottako mielipiteistä itseenne. Kaikki on täydellisiä juuri sellaisina, vikoineen ja hyvineen puolineen. Totta kai jokainen ei ole täysin tyytyväinen itseensä ja vartaloonsa, mutta sellaisia me olemme.